16. Tracon

Mietin pitkään tekisinkö Traconista videon vai kirjoittaisinko postauksen. Päädyin tällä kertaa kirjoittamaan postausta ainakin näin ensimmäiseksi. Voin toki tehdä jälki-vlogi tyyppisen videon, jos jotakuta kiinnostaa kun ulisen tuskaisesti. Pahoittelut jo etukäteen, ettei tässä postauksessa ole kunnon kuvia. Kameraa ei mukanani ollut ja selfiet ja muut kuvat jäivät hyvin vähäisiksi. Instagramissa mua seuraavat ovatkin voineet lukea jo etukäteen tiivistetysti Traconin kuulumiset.

Mulle Traconin suurin hetki oli NCC-karsintaan osallistuminen. Vielä perjantaina olin kuitenkin todella epävarma itsestäni, enkä halunnut lähteä yhtään minnekkään. Ystäväni kuitenkin tulivat hakemaan minua kotoa saakka ja suuntasimme jo perjantaina kohti Tamperetta. Ihan rehellisesti kaikki oli todella hektistä aina tuomarointiin saakka ja enkä pysty käsittämään miten selvisin edes sinne asti. Saan vain kiittää Sannaa, koska hän oli koko ajan henkisenä tukenani. Voin täällä blogin puolella sanoa, että oli täysin hermoja raastavaa olla tuomaroinnissa. Pystyin koko ajan vain miettimään, mitä asioita inhosin puvussani samalla kun piti esitellä parhaita puolia asustani. Selvisin tuomaroinnista kuin lavaharjoituksistakin, eikä niiden jälkeen jäänyt hirveästi ennen kisaa. Kunhan ehdimme kävelemään bäkkäriltä pois ja takaisin. Tarkoituksena oli mennä haukkaamaan raitista ilmaa, muttemme koskaan päässeet edes ulos asti.

Kisa itsessään meni ihan hyvin pieniä mokailuja lukuun ottamatta. Niistä ei sen enempää mainintaa kuitenkaan. En oikeasti osannut odottaa kisalta yhtään mitään, sillä tulin hakemaan ainoastaan hyvää kisakokemusta kahden edellisen melko huonon jälkeen. Sainkin lopulta hyvän kisakokemuksen ja yllätyksekseni matkaani tarttui myös kunniamaininta. Olin häkeltynyt. Kisan jälkeen minua myös pysäyteltiin käytävällä ja ihmiset kehyivät pukuani ja esitystäni. Erityisesti mieleeni jäi täysin tuntematon henkilö, joka vain pysäytti minut ja kertoi, että minun olisi pitänyt voittaa. Ja samassa hetkessä hän oli jo kadonnut matkoihinsa. Olin niin hämmentynyt ja olen edelleen, etten edes tiedä miten kuuluisi reagoida tai mitä kuuluisi tuntea. Elän vain hämmennyksessä.

Olen yrittänyt vuodesta 2014 lähtien tavoitella paikkaa NCC-kilpailussa, mutta aina on tullut mutkia matkaan joko karsintaan osallistumisessa tai itse esityksen/puvun kanssa. Tuohon kilpailuun osallistuminen on edelleen yksi suurimpia tavoitteitani cosplayn osalta. Siksi on ihan uskomatonta, että sain Traconissa kunniamaininnan ja positiivista palautetta. Tästä on kuitenkin suunta toivottavasti vain ylöspäin. Opin taas paljon itsestäni ja cosplaystä, ja tiedän valmistautua seuraavalla kerralla paremmin. Tiedän mitä teen toisin. Mihin käytän enemmän aikaa ja mihin kannattaa keskittyä. Sitten vielä joku päivä saavutan tuon tavoitteeni.

Melkein koko lauantai meni itselläni bäkkärillä pyöriessä. Illalla ehdin vain hetken pyöriä kisan jälkeen conissa ja lopulta lähdin vain takaisin hotellille. Kokemus sekin sinäällään kantaa kolmea kantamusta, mennä hukkaan Tampereen yössä ja vielä ilman takki. Iltabileisiinkin olisin voinut lähteä vielä, mutta into ja jaksamus ei riittänyt. Mukavasti nukahdin melko nopeasti pehmoiseen sänkyyn. Josta päästään liukavasti erityiseen asiaan josta haluan mainita. Yövyimme 5 tähden hotellissa, joka oli hankittu meillä JA SE OLI VAIN KERRAN ELÄMÄSSÄ KOETTAVISSA OLEVA KOKEMUS. Mun laukut kannettiin huoneeseen. Huoneessa odotti tervetulo asetelma. Sänky oli niin pehmeä, että kirjaimellisesti aloin itkemään kun kokeilin sitä ensimmäistä kertaa. Aamiaisella tuotiin teetä heti pöytään ja hukuin ruokaan. God bless hyvyyttä, joka meille suotiin. Olin varmaan aikamoinen näky kun juoksin perjantaina hotelin respaan kyselemään reikäisessä hupparissa, lökähousuissa ja awkward ponnari päässä. Siinä aulassa skumppaansa juovat juhlamekkoiset naiset kyllä tuijottivat pitkään. Kyllä vähän hävetti.

Sunnuntain ajattelin vain nauttia conista mukava puku päällä. (Kuroo Tetsurou - Haikyuu) Yllätys yllätys kaikki stressi päätti purkautua ja kärsin kummallisesta ahdistuksesta joka toinen sekuntti. Hyvä etten purskahtanut missään vaiheessa itkemään. Tuntui myös, että oli ihan hirveä kiire koko sunnuntain ajan. En edes ehtinyt näkemään kaikkia ihmisiä, joita piti viimeistään sunnuntaina nähdä. Kaikki oli vaan kiirettä. Oli kuitenkin mukava taas jutella vanhoille ja uusille tutuille! Ihan rehelliseti mä olen todella iloinen siitä, jos mulle tullaan juttelemaan conissa, tunsin henkilön tai en. Oon itse vähän se ihminen, joka ei mene juttelemaan kenellekään, koska en vain tiedä miten keskustelun aloittaa, sillä pelkään etten ole haluttu paikalle. Ehkä seuraavassa conissa ehdin kunnolla jutella useammallekin ihmisille!

Seuraava con omalla kohdalla on Shippocon! Tarkasti en uskalla vielä sanoa milloin saavun paikalla tai minkä puvun laitan päälle. Todennäköisesti jonkun vanhan ja toivottavasti myös mukavan puvun. En vielä tiedä, mietin sitä sitten vielä lähempänä!

Ettei tästä tule kauhean pitkää luritusta, kiitän ja kumarran tässä vaiheessa. Mulla oli loppujen lopuksi mahtava con, enkä malta odottaa seuraavaa conia, kaikkia ihmisiä ja uutta kisaa. Tulevaisuuden kisoista en uskalla sanoa mitään, mutta esimerkiksi alkuvuoden cossit alkavat olla jo aika selvät. Olisi myös todella kiva, jos jollain olisi jotain toiveita mun blogin tai youtuben sisällön suhteen. Olen avoin uusille (tai vanhoille) ajatuksille!

Mukavaa syksyn jatkoa ihan kaikille, muistaa syödä ja nukkua kunnolla!

Sorry, only Finnish this time. I was just talking about my convention experience. Don't worry, it was okay. You can read more in English from my instagram!

Bfff we are kawaii with llapio!

15. Summer ??

Tuntuu, kuin kesää ei edes olisi ollut. Kaikki mun aika on kulunut lähinnä töissä käymiseen, mutta kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, tulihan siellä Animeconissa esimerkiksi käytyä. Mutta kuinkas sattuikaan, mulla ei ole edes huhtikuun Cosvisionista tai Desusta postausta. Cosvisionista tein videon, mutta multa puuttuu editointi-ohjelma, jolla saisin videon aikaiseksi. Tein myös Animeconista videon, joten olisin todella kiitollinen jos joku osaisi suositella jotain hyvää editointi ohjelmaa windowsin käyttöjärjestelmään sopivaksi. Ei, Movie maker ei ole yhteistyökykyinen kanssani. Mitään älyttömiä hintoja en myöskään ole kykenevä maksamaan yhdestä editointi ohjelmasta.

Edessä häämöttää jo Tracon, jonne olen tällä kertaa jopa menossa kisaamaan. Samalla hahmolla, kuin Yukiconissakin piti. Edessä on siis kiivasta ompelua. Kaiken lisäksi aloitan koulun 22.8, vaikka luulin jääväni välivuodelle. Menen kuitenkin suorittamaan vuoden mittaisen ammattikoulutuksen ja jos hyvin käy, mulla pitäisi olla keväällä media-alan ammattitutkinto! Siispä kohti uusia haasteita!

Ehdin tilaamaan myös heinäkuussa itselleni uusia nukkeja. Ostin nuken, jonka olen halunnut jo pitkään ja sen kaveriksi vielä toisen pienen nuken. Muikean summer eventin ansiosta, mulle tulee myös kolme muuta nukkea. Nuket todennäköisesti saapuvat vasta syksymmällä, mutta katselin itkien jo, mitä tavarat noille nukeille tulisivat kustantamaan. Kyseessä on melkein 200€ ja en pysty lopettamaan ajattelua miten suuret tullit tulevat olemaan itse nukeille. Kaikki, ketkä sanovat cosplayn olevan kallis harrastus, haluan tehdä välihuomautuksen: Maksan mun nukkejen peruukeista enemmän kun omistani. Maksan nukkejen kengistä enemmän kun omistani. Viime vuoden lopussa ostettu käytetty nukke tarvitsisi myös uuden nassun, mutta toistaiseksi en vieläkään ole saanut tilaamaani päällystys lakkaa, eikä toistaiseksi olisi ollut edes aikaa tehdä mitään.

Halusin kuitenkin tähän postaukseen vielä kertoa jotain itsestäni. Mun äiti naureskeli yksi päivä, että mun blogi on ollut tosi hiljainen, etten ole kirjoitellut mitään pitkään aikaan. Puheeksi tuli myös se, miten ihmiset kyselevät millaiset mun omat hiukset ovat kun mulla on aina peruukki päässä. Totuushan on se, että mulla on tosi pitkään ollut pitkät, melkeen lantiolle ylettyvät hiukset vaan sen takia, että MUN ÄITI EI OLE ANTANUT LEIKATA NIITÄ. Sen takia käytin joka päivä kahden vuoden ajan peruukkia joka päivä, kun löysin siihen vihdoin rohkeutta. Kuitenkin, ennen mun lakitusta tajusin sen, etten pysty kävelemään noutamaan mun todistusta omilla hiuksilla. Peruukin kanssa en olisi saanut koko lakkia edes päähän. Niimpä mä menin vain leikkauttamaan hiukseni. Enkä kadu yhtään mitään. En ole varmaan koskan tuntenut oloni yhtä itsevarmaksi. (Vaikka en edelleenkään ole ihan okei sen kanssa miltä näytän) Tässä muutamia kuvia, jotka me käytiin ottamassa melko pian mun hiusten leikkaamisen jälkeen. Todellisuudessa mun hiukset ei enää näytä ihan tuollaiselta, ne on jo kellertävämmät ja eri malliset.  MUTTA NYT NE ON LYHYET.

It feels like there wasn't summer at all. I've been just working. Also I went to Animecon like I mentioned on my previous post. Fun fact: I still haven't made post about Cosvion and Desucon eather. I filmed video from Cosvision and Animecon, but I don't have good video editor. So, if you know one (which isn't Windows Movie maker), I would like to hear about it.

Tracon is coming and I will be competing there. I'm cosplaying Mikleo like I was supposed to be cosplaying at Yukicon.  No freetime for me, just sewing. I will also start school on next Monday. I was getting ready for a  gap year but I will study media and web design during the next semester. I'm excited and scared at the same time.

In July I ordered new BJD-dolls. I bought a doll that I've always wanted and a little guy to be friend of him. There was awesome summer event at that time so I will have 3 other dolls too. I think they will arrive later in autumn and I still have to buy some stuff for them. I did simple math and yeah, I have to pay almost 200€ for the stuff I want. People keep telling, that cosplay is expensive hobby but let me tell you: I pay more for my dolls' wigs than my own. I pay more for my dolls' shoes than my own. Also, I have to make new make up for the doll I bought in the end of autumn last year.

I wanted to tell something personal in this post too. One day my mom was laughing how I haven't post anything here for a long time. She also pointed out how people keep asking about my own hair. Many of you may know, that I've been using wigs daily for 2 years now. I started using wigs after gaining courage 'cause I really hated how I looked without a wig. I've always had LOOOOONG blonde hair and oh god, I hated my hair. I hated my self. Before my graduation I just went and cut my hair. And to be honest, I've never felt this confident in my life. (I still don't like how I look but anyways) Here are few pics from me and my short hair. These are already old, I have different cutting and the color is more like yellow.

14. Long story short

Pitkän hiljaiselon jälkeen, päätin tulla taas blogin puolelle kirjoittelemaan. Luin nimittäin kirjastossa tänään kirjaa, jossa opastettiin, miten perustaa oma blogi ja millaista sisältöä yms sinne kannattaa tuottaa. Harmi kun en muista itse kirjan nimeä tai ketkä sen olivat tehneet, mutta yllättäen se inspiroi palaamaan blogin maailmaan. Ajattelin (ehkä) lyhyesti tulla kertomaan, mitä minulle tällä hetkellä kuuluu. Postauksen aihetta olisi suuremminkin, esimerkiksi Cosvisionista, Desuconista, cosseista ja muista enemmän henkilökohtaisista asioista. Haluan kuitenkin pitää ne erillisinä postauksina.

Viimeisimmästä postauksesta on tosiaan jo aikaa ja sen jälkeen on ehtinyt tapahtumaan paljon. Tärkeimpiä niistä todennäköisesti YO-kirjoitukset, joista selvisin hengissä ja valmistuin virallisesti ylioppilaaksi 4.6. Ehdin käymään myös biolääkkiksen pääsykokeissa ja valitettavasti Aaltoon en saanut tänä vuonna edes kutsua. Kävin useammassa työhaastattelussa kesätöitä varten, mutta päädyin valitsemaan jäätelökioskin, sillä pääsin aloittamaan työt välittömästi huhtikuussa. Toistaiseksi olen pitänyt hommasta, vaikka sään takia työpäivä saattaa jäädä kokonaan pois. Jatkan töitä kuitenkin koko kesän ja luultavasti yritän hakea syksyllä muualta töitä. Jatko-opiskelupaikka kun on vähän epätodennäköinen tällä hetkellä. Mua kiinnostaisi vuoden mittaiset valokuvauskurssit, mutta ei ole yksinkertaisesti varaa maksaa niistä.

Sosiaalisessa mediassa olen viettänyt melkein yhtä hiljaista eloa kuin bloginkin puolella. Toisaalta tein kyllä twitterin, jonka joka päivä selaan vaikkein postaisi uutta sisältöä. Oikeasti käyn melkein kaikki somet läpi, muttei ole ollut energiaa ja intoa postata itse mitään uutta sisältöä. Tapasin myös Desuconissa itse Lenzishopin omistajan ja sain "some-jeffe" tittelin, joka teki musta oikeasti aika iloisen. Pyörittelen siis lähinnä Lenzishopin instaa tällä hetkellä. Päivittäinen somen selailu on kuitenkin puskenut muhun sellaista intoa, että haluaisin hankkia kameraan uuden objektiivin ja kuvailla pitkästä aikaa taas jotain kunnolla.

Loppukesän suunnitelmat ovat vähän utuiset, mutta töissä ne menee pääosin. Todennäköisesti näen kavereita jonkin verran läheltä ja kaukaa ja yksi Animecon reissu on vielä edessä. Cosseja toivoisin saavani pari valmiiksi, mutta ainakin kesän suurimpana projektina on valmistella Mikleo loppuun.  Toivon myös löytäväni aikaa mun BJD-nukeille, varsinkin kun yli puolivuotta pesua ja meikkiä odottanut uusi nukke on jo aika surullinen möllykkä kaapissa.

Blogi oli mulle ennen täydellinen purkukanava, johon kirjoitin puhtaasti aina miltä musta tuntuu. Se voi olla syy, miksen enää ole kirjoitellut niin aktiivisesti. Mun täytyy pitää yllä tietynlaista someimagoa ihan vain senkin takia, että yhä useammat sukulaiset ja lähituttavat löytävät mun blogiin ja muihin someihin.  Haluaisin kyllä tuottaa vielä enemmän henkilökohtaista sisältöä, mutta tässä vaiheessa en ainakaan pysty siihen samalla tavalla kuin silloin joskus blogin alkuaikoina, joista ei tällä hetkellä ole mitään sisältöä jäljellä. Ehkäpä mä vielä jossain vaiheessa pääsen takaisin siihen enemmän henkilökohtaiseen puoleen.

Onko teillä ollut jotain odotuksia tai toiveita esimerkiksi 

mun blogin sisällön suhteen? En ole enää varma miten pitäisi blogin sisältöä paloitella, koska multa on kadoksissa se mun bloggaus-tyyli. Huomasin myös, etten tiedä minkä värisenä olen tekstin aina erikseen laittanut. Onko tää liian vaalea luettavaksi?

Sorry, I'm not going to post in English this time. You don't miss anything, don't worry!

Idk, best selfie ever I think. This guy behind Lenzishop is just pure gold

6. I'm not perfect

Kokeista on nyt selvitty, mutta olen nyt jo pettynyt. Ehdin saamaan yhden kokeen takaisin ja yksinkertaisesti revin sen vain kappaleiksi ja totesin, etten jaksa tätä paskaa enää. Onneksi mentiin Raisioon ja tarkoitus oli tehdä lohtuostoksia. Petyin kuitenkin kun en löytänyt mitään. Lopulta ostin vain pehmolohikäärmeen Ikeasta.

Miun cossit ei ole edenneet yhtään ja olen siltäkin osin pettynyt itseeni. Vanhohin sentään löysin kauluspaidan, mutta rusetti vielä puuttuu. Katsoin H&M:ässä kahta mustaa rusettia, enkä osannut päättää kumpi on kivempi niin en ottanut kumpaakaan. ... Kadun sitä päätöstä näin jälkikäteen. Materia lohdutti mua taas kun äiti osti miulle täydellisen luomiväripaletin.

Jottei tämä postaus olisi pelkästään negatiivinen, niin mainittakoon että veljeni kaveri olisi ilmeisesti halukas lähtemään Tampere Kuplii:seen. Hänellä on siellä jokin majapaikkakin, josta voisi tiedustella pääsisinkö veljeni kanssa myöskin sinne. Jos ei päästä, niin sitten majoitus on vielä hakusessa.

Exams are now over, but I'm really disappointed. I got one exam back and I just tear it up and told that I'm tired of this shit. Luckily we went to Raisio for shopping and I was supposed to do comfort shopping. But I didn't find anything. In the end I bought dragon from Ikea.

I haven't progressed with my cosplays either. I found shirt for proms and I'm missing only the bow tie. I could choose between 2 bow ties, so I didn't buy one. Not good decision. Mom made me thinking something else and bought me perfect eye shadow palette. Matter make me happy.

Sorry my face spam.

4. I will let you all know

Mä en koskaan kertonut yhdestä viikonlopusta. Se oli sellainen viikonloppu, etten uskonut koskaan kokevani mitään sellaista. Tänä vuonna, mie oon tutustunut moniin uusiin ihmisiin. Meille syntyi kuitenkin tälläinen soma pieni snk-porukka. Toukokuussa Kikuconissa kaikki lähti pienestä juttelusta ja boom, jotain tapahtui. Kesäkuussa Turussa porukkalla pidettiin kuvaukset (joihin en siis itse päässyt) ja vielä kesän lopulla toiset kuvaukset täällä. Nopeasti me tutustiin toisiimme ja opittiin tuntemaan toisemme entistä paremmin. Traconissakin vielä oltiin snk-porukka. (mie khyllä haahuilin vähän missä sattuu kun oon luuseri)

Muutaman viikon päästä kokoonnuttiin Turkuun vähän erilaisissa merkeissä, juhlimaan meidän Ernon synttäreitä. Ensinnäkään en uskonut, että olisin saanut luvan koska yökyläily. Sain kuitenkin luvan ja pääsin viettämään ihanien immeisten kanssa viikonloppua. Ja mun täytyy sanoa, etten ole koskaan viettänyt sellaista viikonloppua. En vaan osaa sanoin kuvailla mitä tarkoitan. Se kun oltiin kaikki illalla kävelemässä, juteltiin myöhään, heitettiin sisäpiiriläppää ja seikkailtiin.
Oon vaan todella onnellinen, että nämä ihmiset haluaa olla mun kamuja ja he ovat miun kamuja. Kiitos teille. ;___;

Ja nämä kuvat ovat todellakin siis alku syksyltä, en vain koskaan muokannut ja julkaissut niitä missään. Viimeisessä yhteiskuvassa ei khyllä edes ole kaikkia, mutta suurin osa porukasta. 

Näin lyhyesti ja ytimekkäästi. Voisin sano vielä paljon.

I never told you about one weekend. I never believed I could have experience like that. This year, I've med many new people. Accidentally we made our cute little snk-group. In May, everything started with small conversation at Kikucon and boom, something happaned. In June there was snk-photoshoot with that group (but I wasn't there) and other photoshoot here at the end of the summer. Quickly we get to know and learned more and more each other. At Tracon, we still were group. (But again I was loser and somewhere else all the time)

Few weeks after that we gathered to celebrate our Erno's b-day. I didn't believe that my mom would let me go, because we would stay overnight. But she let me and I could spend wonderful time with my new friends. I have to say, I never had weekend like that before. I don't find right words to picture it. When we went to nightwalk together, talked late, inside jokes and the adventure.
I'm just really happy, that these people want to be friends with me and they are my friend. Thank you all. ;____;

And these pictures are from early autumn, I just didn't edit and post them before. In the group picture, there aren't all of us.