16. Tracon

Mietin pitkään tekisinkö Traconista videon vai kirjoittaisinko postauksen. Päädyin tällä kertaa kirjoittamaan postausta ainakin näin ensimmäiseksi. Voin toki tehdä jälki-vlogi tyyppisen videon, jos jotakuta kiinnostaa kun ulisen tuskaisesti. Pahoittelut jo etukäteen, ettei tässä postauksessa ole kunnon kuvia. Kameraa ei mukanani ollut ja selfiet ja muut kuvat jäivät hyvin vähäisiksi. Instagramissa mua seuraavat ovatkin voineet lukea jo etukäteen tiivistetysti Traconin kuulumiset.

Mulle Traconin suurin hetki oli NCC-karsintaan osallistuminen. Vielä perjantaina olin kuitenkin todella epävarma itsestäni, enkä halunnut lähteä yhtään minnekkään. Ystäväni kuitenkin tulivat hakemaan minua kotoa saakka ja suuntasimme jo perjantaina kohti Tamperetta. Ihan rehellisesti kaikki oli todella hektistä aina tuomarointiin saakka ja enkä pysty käsittämään miten selvisin edes sinne asti. Saan vain kiittää Sannaa, koska hän oli koko ajan henkisenä tukenani. Voin täällä blogin puolella sanoa, että oli täysin hermoja raastavaa olla tuomaroinnissa. Pystyin koko ajan vain miettimään, mitä asioita inhosin puvussani samalla kun piti esitellä parhaita puolia asustani. Selvisin tuomaroinnista kuin lavaharjoituksistakin, eikä niiden jälkeen jäänyt hirveästi ennen kisaa. Kunhan ehdimme kävelemään bäkkäriltä pois ja takaisin. Tarkoituksena oli mennä haukkaamaan raitista ilmaa, muttemme koskaan päässeet edes ulos asti.

Kisa itsessään meni ihan hyvin pieniä mokailuja lukuun ottamatta. Niistä ei sen enempää mainintaa kuitenkaan. En oikeasti osannut odottaa kisalta yhtään mitään, sillä tulin hakemaan ainoastaan hyvää kisakokemusta kahden edellisen melko huonon jälkeen. Sainkin lopulta hyvän kisakokemuksen ja yllätyksekseni matkaani tarttui myös kunniamaininta. Olin häkeltynyt. Kisan jälkeen minua myös pysäyteltiin käytävällä ja ihmiset kehyivät pukuani ja esitystäni. Erityisesti mieleeni jäi täysin tuntematon henkilö, joka vain pysäytti minut ja kertoi, että minun olisi pitänyt voittaa. Ja samassa hetkessä hän oli jo kadonnut matkoihinsa. Olin niin hämmentynyt ja olen edelleen, etten edes tiedä miten kuuluisi reagoida tai mitä kuuluisi tuntea. Elän vain hämmennyksessä.

Olen yrittänyt vuodesta 2014 lähtien tavoitella paikkaa NCC-kilpailussa, mutta aina on tullut mutkia matkaan joko karsintaan osallistumisessa tai itse esityksen/puvun kanssa. Tuohon kilpailuun osallistuminen on edelleen yksi suurimpia tavoitteitani cosplayn osalta. Siksi on ihan uskomatonta, että sain Traconissa kunniamaininnan ja positiivista palautetta. Tästä on kuitenkin suunta toivottavasti vain ylöspäin. Opin taas paljon itsestäni ja cosplaystä, ja tiedän valmistautua seuraavalla kerralla paremmin. Tiedän mitä teen toisin. Mihin käytän enemmän aikaa ja mihin kannattaa keskittyä. Sitten vielä joku päivä saavutan tuon tavoitteeni.

Melkein koko lauantai meni itselläni bäkkärillä pyöriessä. Illalla ehdin vain hetken pyöriä kisan jälkeen conissa ja lopulta lähdin vain takaisin hotellille. Kokemus sekin sinäällään kantaa kolmea kantamusta, mennä hukkaan Tampereen yössä ja vielä ilman takki. Iltabileisiinkin olisin voinut lähteä vielä, mutta into ja jaksamus ei riittänyt. Mukavasti nukahdin melko nopeasti pehmoiseen sänkyyn. Josta päästään liukavasti erityiseen asiaan josta haluan mainita. Yövyimme 5 tähden hotellissa, joka oli hankittu meillä JA SE OLI VAIN KERRAN ELÄMÄSSÄ KOETTAVISSA OLEVA KOKEMUS. Mun laukut kannettiin huoneeseen. Huoneessa odotti tervetulo asetelma. Sänky oli niin pehmeä, että kirjaimellisesti aloin itkemään kun kokeilin sitä ensimmäistä kertaa. Aamiaisella tuotiin teetä heti pöytään ja hukuin ruokaan. God bless hyvyyttä, joka meille suotiin. Olin varmaan aikamoinen näky kun juoksin perjantaina hotelin respaan kyselemään reikäisessä hupparissa, lökähousuissa ja awkward ponnari päässä. Siinä aulassa skumppaansa juovat juhlamekkoiset naiset kyllä tuijottivat pitkään. Kyllä vähän hävetti.

Sunnuntain ajattelin vain nauttia conista mukava puku päällä. (Kuroo Tetsurou - Haikyuu) Yllätys yllätys kaikki stressi päätti purkautua ja kärsin kummallisesta ahdistuksesta joka toinen sekuntti. Hyvä etten purskahtanut missään vaiheessa itkemään. Tuntui myös, että oli ihan hirveä kiire koko sunnuntain ajan. En edes ehtinyt näkemään kaikkia ihmisiä, joita piti viimeistään sunnuntaina nähdä. Kaikki oli vaan kiirettä. Oli kuitenkin mukava taas jutella vanhoille ja uusille tutuille! Ihan rehelliseti mä olen todella iloinen siitä, jos mulle tullaan juttelemaan conissa, tunsin henkilön tai en. Oon itse vähän se ihminen, joka ei mene juttelemaan kenellekään, koska en vain tiedä miten keskustelun aloittaa, sillä pelkään etten ole haluttu paikalle. Ehkä seuraavassa conissa ehdin kunnolla jutella useammallekin ihmisille!

Seuraava con omalla kohdalla on Shippocon! Tarkasti en uskalla vielä sanoa milloin saavun paikalla tai minkä puvun laitan päälle. Todennäköisesti jonkun vanhan ja toivottavasti myös mukavan puvun. En vielä tiedä, mietin sitä sitten vielä lähempänä!

Ettei tästä tule kauhean pitkää luritusta, kiitän ja kumarran tässä vaiheessa. Mulla oli loppujen lopuksi mahtava con, enkä malta odottaa seuraavaa conia, kaikkia ihmisiä ja uutta kisaa. Tulevaisuuden kisoista en uskalla sanoa mitään, mutta esimerkiksi alkuvuoden cossit alkavat olla jo aika selvät. Olisi myös todella kiva, jos jollain olisi jotain toiveita mun blogin tai youtuben sisällön suhteen. Olen avoin uusille (tai vanhoille) ajatuksille!

Mukavaa syksyn jatkoa ihan kaikille, muistaa syödä ja nukkua kunnolla!

Sorry, only Finnish this time. I was just talking about my convention experience. Don't worry, it was okay. You can read more in English from my instagram!

Bfff we are kawaii with llapio!